Kesästä haaveilua villasukat jalassa

Niin. Villasukkaharjoitukset on jatkuneet. Nyt sain tehtyä itellekin sukat. Varret taas on vanhoista ja muuten nyt neulottua. No, ei ne vieläkään oo kyllä ihan samiksia muotonsa puolesta, mutta se sallittakoon. Raitoja en tarkoituksellakaan yrittänyt saada samalle kohtaa.

 Seuraaviin sukkiin voisi etsiä jo toisen mallin. Jos vaikka saisi vielä sopusuhtaisemmat villasukat. Mutta kantapäähirvitys on täten selätetty. Nyt se tulee jo lähes ulkomuistista :) Ainakin hetken aikaa.

Illalla pääni usein surraa kaikenlaisia ideoita nukkumaan mennessä. Eilen illalla piti kovasti taas suunnitella mielessään takapihaa. Ja tänään kylällä muutenkin asioidessa hain kirjastosta pari opusta, joista voi ruveta katteleen, millaisia kukkasia pihalle laittaisi.

Suunnitellahan aina voi. Ehkä tuntuu, että kesä on hetken lähempänä. Eri asia on, mitä saa sitten toteutettua. Nimittäin, tosiasia on se, että mitä lähemmäs pääsemme kesää, sitä muhkeammassa kunnossa olen. Jos kaikki hyvin menee, saamme kesä/heinäkuun vaihteessa syliimme pienen nyytin ihasteltavaksi. Joten mahdollisesti pihahommia ei tule niin paljon tehtyä, mutta jotain pientä ainakin laitetaan!

Seuraavana onkin haaveessa neuloa pienelle tälläinen 50-luvun shortsihaalari. Kunhan pääsisi käymään lankakaupassa etsimässä jotain puuvillalankaa.

Näiden myötä mukavaa alkanutta viikkoa!

Ulkona paukkuvat vain pakkaset, eikä ne houkuttele tätä sisähiirtä ulkoilemaan. Viime päivinä olemme saaneet muutamia vieraita ja sehän on oiva syy kokeilla taas uusia reseptejä. Hellapoliisin herkkuleivonnaisista kokeiluun pääsi kaksi.

 Tästä piti tulla marenkirulla, mutta sain marenkilevyni tarttumaan lahjakkaasti leivinpaperiin kiinni, joten ei tullutkaan ihan sitä mitä piti. Leivoin sen päälle vielä tavallisen kääretorttupohjan. Väliin tuli vispikermaa ja pakastemustikoita, sitten vain rullalle koko komeus.

Hyvää oli :)

 Toinen kokeilu oli jouluiset kaurakeksit. Mutta sen jouluisen osan, eli piparkakkumausteen jätin pois. Joten tulikin keväiset kaurakeksit :)

Herkut on popsittu, jospa sitä sillä energialla sais aikaan myös jotain käsityörintamalla :)

Näihin en laittanut ohjeita, kun olen miettinyt sitä, mikä on luvallista. Onko luvallista ottaa kirjoista ohjeita ja laittaa blogiin, jos mainitsee ohjeen alkuperän? Mitä luulette?

Synttärihumua

Ekaluokkalaisen kaverisynttäreitä vietettiin maanantaina. Sitä ennen tein pieniä juhlavalmisteluja. Juhlapöydän päälle ompelin viirinauhan.

 Tällainen täytyy kuulema pojallekin tehdä, kun hänellä on parin viikon päästä syntymäpäivä. Ehkä jotain muuta väriä näemme siinä. Mutta nämä värit sopivat hyvin prinsessasynttäreihin.

Vanhemmilta sain syntymäpäivälahjaksi yllättäen leivontakirjan :) Tällä kertaa pääsen tutustumaan Kinuskissan saloihin.

Tästä kirjasta löytyy ainakin paljon vinkkejä kakkujen ja leivonnaisten koristeluun.

Kirjassa on sen verran monta kakun ohjetta, että lupasin tytön sieltä valkata itelle mieluisen. Mieluinen löytyi ja minä kauppalistaa tekemään. Ja mitä ihmettä, kakkuun tarvitaan 10dl kermaa! (osa vispikermaa ja osa kuohukermaa) Kovasti kyllä mietin, miten sen kaiken siihen saa mahtumaan. Ja kaupassa käynnin jälkeen laskin, mitä niihin kakkuvärkkeihin oikein meni, kun kaikki elintarvikevärit ym. piti myös ostaa. Ja ynnäämisen jälkeen loppusumma oli 37 euroa. Ja minä kun en oo mikään supernopea leipuri varmaankaan, sain kakun tekemiseen tuhrautumaan aikaa viisi ja puoli tuntia. Tykkäsin kyllä tehdä, mutta voipi jäädä toisen kerran tekemättä :) Kiva uusi oppi oli kuvan maalaaminen kakun päälle. Sitä taidan harrastaa toistekin.

Tyttö halusi kakun päälle prinsessalinnan juhlien teeman mukaisesti.

Tästä kuvakulmasta olen tyytyväinen...

Mutta reunan kermapursotuksen onnistuin pilaamaan vatkaamisvaiheessa. Vanillakreemijauheen lisäämisellä kerma meni niin jankiksi, etten saanut sitä enää kauniiksi vaikka vähän kermalla lantrasin.

Väliin tuli vaniljakermarahka ja sitruunakiisseli. Vaaleanpunainen on elintarvikevärillä värjätty ja ruskea taas fariinisokerilla.

Pöytää koristi siskoni viikonloppuna tuomat kukat.

 

Hiihtolomasta huolimatta viisi prinsessa pääsi paikalle ja oma väki lisäksi.

 

 

Riemua riitti, nyt hiukka huokastaan ja sitten suunnittelemaan seuraavia :)

Ps. Kaikki kuvakäsittelyt teen Picasalla.

Romun kerääjät

Miksi on sellaisia paikkoja, mihin rojua kertyy? Oisko pitäny tarkemmin miettiä taloa suunnitellessa, ettei sellaisia synny? Varsinkin toinen puolisko on hyvin ahkera keräämään rojua lieskarin päälle.

Vaan onneksi yhä tiheämmin taivaalla mollottava aurinko saa aikaan hetkellisiä tarmonpuuskia. Rojuille tuli lähtö ja nyt on nimenomaan kielto lisätä sinne yhtään mitään. Aika kummallisia tavaroita sinne oli eksynytkin. Tilalle laitoin pari harkittua juttua :) 

 

Toistaiseksi kielto on ainakin toiminut :)

Meidän korkeudella vietetään hiihtolomaa. Lapset on rakentaneet (lue: kaivaneet) hiekkalaatikon kohdalle lumimajan. Lumen alta paljastui hiekkaleluja ja hiekkaakin on saatu jonkin verran irti. Sisäistä kesän kaipuuta heilläkin? Eilen pyrytti melko lahjakkaasti tuota valkoista lisää, mutta kovasti yritän ajatella, että kyllä se siitä sulaa!

Aurinkoisia kevätpäiviä toivotellen!

Kantapään kautta

Tiedättekö, että vasenkätisille ei oikein osata opettaa kaikkea koulussa? Ainakaan neulomista ja virkkaamista ihan prikulleen. Sen muistan, että niitä isoäidinneliöitä oli ihan hirveän vaikea vääntää kun piti puoliksi yksin keksiä, miten se tapahtuu.

Artesaanikoulussa neulominen oli helppoa - tapahtuihan se sentään koneiden avustuksella. Sen kun kelkkaa heilutteli puolelta toiselle ja välillä kavensi tai teki muita tarvittavia toimenpiteitä. Tulosta syntyi suit sait sukkelaan :)

Villasukkien neuloja en ole ollut koskaan. Ahkera käyttäjä kylläkin olen. Musta tuntuu juuri siltä, että niiden neulominen on sinänsä turhaa, kun niihin tulee reikiä niin helposti. Siinä sitten menee sukkiin käytetty aika hukkaan. Mutta villasukkia pidän päivittäin, vaikka asummekin lattialämmitteisessä talossa. Niitä on vaan niin kiva pitää! Olenkin päässyt helpolla siksi, kun joka joulu on saanut käydä valitsemassa uudet sukat mummilassa.

Parit sukat olen neulonut, mutta niissäkin kantapään olen tehnyt lyhennetyillä kerroksilla, kuten koneneulonnassa. Mutta hieman on häirinnyt, kun en ole koskaan opetellut tekemään "oikeanlaista" kantapäätä.

Tuumasta toimeen:

Mulla oli muutamat sukat sellaiset, joita ei kannattanu alkaa edes paikkaamaan, kun ne oli niin reikäset. Hoksasin, että säästän hiukan aikaa ja materiaalia ja käytän sukista vain varret. Siks saks ja pientä purkamista sekä silmukoiden nostelua puikoille.

Sitten kirjasta vaiheittainen ohje kantapään neulomisesta. Ja eihän siitä nättiä syntynyt:

Villasukka piti tulla minulle, mutta tulikin suurempijalkaiselle puoliskolleni.

Virhe nro 1: Otin kantapäähän tulevan silmukkaluvun oman kokoni mukaan, en varressa olevien silmukoiden mukaan.

Virhe nro 2: Noudatin ohjetta kirjaimellisesti, eli tein kantalapusta yhtä leveän kuin pitkän. Siitä seurauksena oli se, että kiilaosasta tuli ihan hirmuleveä. Ensin kavensin ohjeen mukaan ja sit omasta päästä. Ja kärjestäkin tuli viel liian terävä.

No, virheistä oppii. Ja kantapäätä tehdessä mietin, miten mulla tulee erinäköstä ku ohjeessa. Ennenkin olen miettinyt sitä, mitä tarkottaa kiertäen neulottu? Käsityökirja käteen ja neulomisen aakkosten pänttäämistä. Viimein huomaan, että koko ikänihän olen neulonut oikeat silmukat kiertäen! Hoplaa, aina oppii jotain uutta :)

Seuraavaan yritin paikata virheitäni:

Ja kas, siitähän tuli ihan villasukan näköinen! Eihän sitä tiedä vaikka tämä mamma vielä innostuukin tehtailemaan villasukkia :) Kantapään teen silti mieluummin kiertäen, se on vain siinä minusta helpompaa.

Paripuolethan näistä sit tuli, mutta jospa mies huolisi nämä saappaisiin pihahommia tehdessään :)

tilkkuilua

Joskus vain tilkututtaa, onko se teille tuttua? Se on hyvä systeemi pilkkoa jämäkankaita vähemmäksi. Hyvä ja hyvä. Siis minähän en omista siihen niitä juuri oikeita välineitä, kangasleikkuria ja alustaa jne. Mutta sillon pitää ottaa vain viivoitin ja liitu kauniiseen käteen ja leikata saksilla. Hidasta, mutta palasia syntyy.

 Tässä ne tilkut on koottu keittiön pöydälle haluttuun muotoonsa, niin ettei yhtään samanlaista ole vierekkäin. Sit riveittäin keräsin ne pinkkoihin, niin että pysyi järjestys ommeltaessa. (huomaampa näin kuvista, että ei ole aivan pysynytkään)

 Tällaisia inspiraatioita rupean usein vain tekemään. Jälkeenpäin mietin, mihinkähän tämän voisin laittaa.

 Nuorimmaisen sänkyyn sen sit asettelin päiväpeitoksi, vaikka se jäikin hiukan pituudesta vajaaksi. Mutta päiväpeitto ei yleensä kauaa ole paikoillaan, kun neiti nukkuu vielä päiväunet.

 Taustapuolelta peitto näyttää ruusuiselta. Tuotakaan kangasta ei ollut yhtä isoa palaa ja välissä oleva fleece oli paloista myös sekin. Joten kunnon tilkkuilua kerrassaan. Fleece vain piti tikkailla taustakankaaseen kiinni, että ei ole yhtenä myttynä peiton sisässä.

Nyt on tämän talon päiväpeittoasiat taas vähäksi aikaa kondiksessa :)

Täällä on sairastettu urakalla. Lapset alottivat ensiksi yskimisen ja kuumeilun. Mullakin oli jo alkuviikosta kurkku ja pää kipeä, mutta torstaina nostatti sitten lämpöä ja sellaisen lentsun, että olen kuin Petteripunakuono! Tänään ei ole tarvinu enää kuumeilla, mutta se ettei voi nenän kautta hengittää, ahistaa mua... Kyllä hoksii taas miten kivaa on olla terveenä.

Parempia päivä ootellessa päässä surraa jo sata ideaa. Olis niin kiva saada kaikkea aikaseksi!

tähtiä ja autoja

Jofotexin kankaat on tuossa venyny ja vanunu. Pari sain käytettyä ja viimeinen viel odottelee leikkomista. Esikolle tuli housut tähtivelourista.

Edestä:

Anteeksi, mutta pientä niskajumppaa joudutte taas harrastamaan. Tämä kone ei suostu kääntämään kuvaa, joten siksipä näin.

 Takaa:

 Yläosasta löytyi vaakakuvakin. Kaava on Ottobrestä ja koko 134cm. Vähän jäi kangas mitasta uupumaan, kun neitihän on ehtinyt kankaan tilauksen jälkeen kasvaa. Olin ottanut sitä näköjään aika naftisti. Loppuosa tuli sitten resorista. Taskut on kiinnitetty jollain ompelukoneen taso-ommelta muistuttavalla ompeleella. Olishan se tietenkin paremmin näkynyt mustalla langalla.

Autokankaan olin ajatellut t-paitaa varten, mutta siitä taas tuli juuri sopivasti pitkähihainen. Tällä hetkellä niille on enempi tarvetta ja poikakin halusi sen mieluummin pitkillä hihoilla.

 Kangas oli mukavaa ommeltavaa, sopivan napakkaa trikoota. Kaava taas Ottobrestä ja koko näkyykin kuvasta. Merkki piti jälkeenpäin ommella, kun enhän ikinä muista niiden olemassaoloa.

Resori olis ollu käytännöllisempi hihoihin juuri tästä syystä, mutta reilut hihat vain sitten käännettiin ja mieluinen paita on ollut käytössä. Tää meidän ukkeli kun niin pitää kaikista autoista!