tilannekatsaus :)

Tältä näytti tuoli syksyllä kun menin sitä entisöimään:

Nyt oon päässy siihen vaiheeseen, että kaikki osat on pohjamaalattuna.

Autossa kuskatessa tuoli haisi alkuun jonkin verran homeelta. Sitä on säilytetty kylmässä, joten lähinnä varmaan siitä johtuu, mutta varalta lakkasin käsinojien lastulevypinnan, ettei haihu ilmaan uudessa kodissa mitään homeitiöitä. Syvennykseen tulee vielä levyn päälle vanua ja harmaa kangas.

Istuinosassa lastulevyt otin pois ja laitoin tilalle mäntyliimalevyä. Sitä kun tallista löytyy vino pino.

Selkänojan takaosaan tulee myös vanu ja kangas. Istuinosaan tulee vaahtomuovista pehmusteet, joiden päälle ompelen irrotettavat päälliset.

Mukavassa vaiheessa alkaa olemaan. Ehkä tästä vielä tuoli saadaan :)

työhuoneesta lasten huoneeksi

Kuvat tulee aikajärjestyksessä, joten ensin tämä pesuhuoneen ovi. Se on ollu käsittelemättä vielä ja siinä on näkyny kyllä hyvin lasten sormenjäljet.

Yks ilta rupesin tekemään asialle sit jotain. Oli tarkoitus laittaa siihen samaa hiilen sävyistä saunasuojaa, kuin listoissakin... mutta entinen oli jo vanhentunut niin, ettei sitä voinut käyttää. Kaapista löytyi suojaa kuitenkin harmaana, niin käytin sitä.

Nyt ei enää tahmatassujen jäljet erotu niin pahasti ovesta. Vielä pitäis karmit joskus sillä mustalla käsitellä.

Täällä on juhlittu isompien synttäreitä. Täyttävät samassa kuussa, joten kakkuja on äiti yrittänyt lasten toiveiden mukaan väsätä. Esikoisen toive oli saaha kakkuun joko persikkaa tai kiiviä keskelle ja reunalle suklaata. Ei kovin pahat vaatimukset siis.

Kakku syntyi aika näppärästi. Tein koristeeksi vielä sokerimassasta kukkia ja reunalla on alareunalla on autokarkkeja.

Poika sit halusi kakkuunsa Aku Ankan. Siinä riitti vähän enempi haastetta. Etittiin netistä mieluinen Akun kuva ja tulostettiin paperille. Leikkasin paperista eri värit erilleen. Kaulin marsipaanista levyn jolle asettelin kaavan ja leikkasin veitsellä sen reunoja pitkin. Valkoinen on sokerimassaa. Hieman kötöstys siitä tuli, mutta ehkä siitä jotain yhdennäköisyyttäkin löytyy. Akun alla oleva kermavaahto on värjätty elintarvikevärillä.

Alko tuntua, että lapsille pitäis luovuttaa toinenkin huone. Joten työhuoneesta tehtiin isompien lasten huone. Hiihtoloma oli siihen sopiva sauma, kun halusin siellä vähän maalailla. Äimäraution K-raudasta löytyi numerotapetti, joka toimi inspiraationa. Huone oli alunperin kokonaan valkoinen. Yksi seinä tapetoitiin kyseisellä numerotapetilla (siis mies tapetoi). Ja maalasi loput seinät harmaalla maalilla. Mulle jäi sitten "koristeluosuus". Tein ylijäämätapetista sabluunat ja niiden avulla tuputtelin numeroita seinään.

Mummolasta saatiin vanha kokopuinen kirjoituspöytä, joka myöskin saa joskus myöhemmin ehkä jonkinlaisen käsittelyn. Kaapissa oli oottamassa tuo liitutaulu, joka pääsi nyt seinälle.

Ikkunaseinä on sitä tapettia.

Ja tässä lähikuvaa:

Seinälle pääsivät myös muutama vuosi sitten kirpparilta ostetut taulut. Huone on ollut sen puoltoista vuotta ilman verhotankoja ja nekin sai mies viimein paikalleen. Verhoja huone odottelee vielä..

Halpa-Hallissa käydessä iskin silmäni sisustustarraan. Olin ajatellut jo aiemmin, että haluan tuohon aukkojen ylle jonku tekstin ja sellainen siinä nyt seisoo :).

Lapset kyseli, että mitä siinä lukee ja ne pari päivää tekstin laittamisen jälkeen hokivat koko ajan: " Koti on siellä missä sydän on."

Yks pussilakana on syntynyt lisää. (anteeksi epäselvä kuva)

Lakana suljetaan neppareilla, joten ei pääse peitto karkaamaan.

Mukavaa pääsiäisen aikaa joka kotiin!

Piiitkä postaus

Näitä kuvia vaan kertyy kameraan ja koneelle, eikä saa päivitettyä.

Taannoin Oulun reissulla etsin meille avainkaappia. Kaappia en kuitenkaan löytänyt, mutta löysin naulakon. Kahden välillä mietin valintaa, mutta raha ratkaisi. Tämä oli puolet halvempi kuin se toinen... joka olisi ollut hitusen hienompi. Miten se onkin aina niin, että se mieleisempi maksaisi enemmän. Mutta kyllä mä tästäkin tykkään:

Noihin lokeroihin vois vielä kirjoitella, mitkä avaimet kuuluu mihinki koukkuun.

Neiti kaksivuotias sai mummulasta vanhan sängyn, jossa olen itsekin pienenä nukkunut. Siihen halusin tehdä päiväpeiton... ja taas penkomaan kangashyllyjä, mitä niistä löytyis. Suurin osa on kanadan tädiltä. Siniraidallinen Ottobrestä ja lila Eurokankaasta.

Tyyli oli taas samaa, omaa. Suunnittelu tapahtui työn edetessä, voisko sanoa intuitiolla. Seassa on yksi isompi tilkku, johon aplikoin kukan.

Välissä on lämpövanu (Kangastukusta) ja lopuksi tikkailin peittoa käsin villalangalla. Työlästä se oli, mutta kivan näköistä. Vastaavasti ois passannu, joku paksumpi puuvillalanka, mutta sopivaa ei löytynyt kaapeista.

Peittoa piti vielä kuvailla paikallensa.

Toinen puoli yksiväristä lilaa, jossa näkyy tikkaukset ja solmutkin, mutta sitä puoltahan ei yleensä katella.

Huomasin kummipojan synttärit vähän viime tipassa ja täällä kun ei noita kauppoja ole valita asti, niin pihalapion kaveriksi pakettiin ompelin housut. Kankaita oli sen verran naftisti, että yksivärisiä en saanut tehtyä. Kaava on 104cm Pipe Leg uusimmasta Ottobrestä. Taskuhärpäkkeet jätin pois, aplikoin etupuolelle tähden ja laitoin lahkeensuihin sekä vyötärölle resorin. Näitä vois tehdä omillekin muksuille.

Eskarilainen neiti meinas, että Runebergin päiväksi pitää tehdä runebergintorttuja, joten päivää juhlistettiin asiaankuuluvalla tavalla :).

Pojalla on Ikean peitto, johon ei löydy lakanoita normikaupasta. Kanadan tädin kankaita taas vähensin ja tein siihen pussilakanan sekä tyynyliinan.

Mulla on aikoinaan ollu paha tapa, että töitä jäi keskeneräisiksi. Ja niitä roikkuu ompelukorissa vieläkin. Välillä pitää tehdä niitäkin valmiiksi. Tässä yks koristetyynyliina pääsi käyttöön.

Me saatiin aikoinaan häälahjaksi keittiötaulu. Eka asunnossa se oli seinällä, mutta muissa se ei oo oikein passannu. Nyt sen joku aika sitten laitoin seinälle... mutta. Liian pieneltä se siinä näytti.

...tilalle pääsi se vanha koulutyö eteisestä ja heti näyttää paremmalta. Muutenkin tuo seinän väri on alkanu kiusaamaan mua. Sillon kun rakennettiin, seinästä piti tulla keltainen. Mutta rautakauppias oli sekoittanut kahden huoneen maalipurkkien kannet. Ja siitä tulikin beige. Ja maalipurkeissa oltiin lopen niin sekasi itekin, että vaikka asiaa yritettiin korjata niin keltaista seinästä ei saatu. Siinä mahtaa olla molempia värejä sekaisin. Ja nyt mä haaveilen siihen jotain pastellin siniturkoosia...

Villamekko

Aina pitää olla jotain pientä värkkäämistä. Sellaista, jota voi tehdä samalla, kun hyssyttelee esimerkiksi nuorimmaista unille. Ja minä en malta koskaan suunnitella tarkkaan, että tuollaisen teen ja siihen ostan langat jne. Vaan... katson mitä jämiä laatikoista löytyy ja lähen värkkään niistä. Ja suunnittelu tapahtuu työn edetessä. Ei aina niin järkevää, mutta minua.

Kaapista löytyi vaaleanpunaista lankaa yksi kerä. Ja virkkaaminen kiinnosti sillä hetkellä. Jos yrittäis vaikka mekkoa nuorimmalle. Eihän se lankakerä riittänyt kuin puoleenväliin. Sitten hakemaan Salesta lisää. No eihän se tietenkään ollu just samaa, mitä joskus kauan sitten olin ostanu.

Mekko siitä kuitenkin tuli. Mekon malli omasta päästä.

Neidin sovitusvaatteet on niitä, mitä päällä sattu oleen.

Näköjään piti vähän sählätä kun ei heti tullu mieleen, että voi virkata kaikki rivit pötköön. Alkuun tein aina rivin lopetuksen ja aloituksen ja sain sillä aikaan vinon "viivan" taakse.. höh.

Olin tosissani ylpeä itsestäni, kun sain viime viikolla paistettua leivinuunissa ekat pullat! Nooh... olihan ne ensimmäiset hieman tuhkasia. Joten seuraavalla kerralla odotan, että kaikki hiillokset on sammuneet :). Onhan se vähän työläämpää kuin sähköuunissa ja tietenkään nuorimmainen ei silloin just tahtois olla lattialla, eikä rattaissa... Mutta pullia tuli.

Ja toisella pellillisellä jo paremmin vieraille tarjottaviakin.

Pari joululahjaa

Vielä muutama kuva parin kummitytön joululahjoista. En viittiny niitä ennen joulua laittaa :). Kyselin äideiltä tyttösten lempihahmoja ja tällaiset niistä tuli:


Toiselle yöppäri heppasilla. 128-134cm kaava Käsityölehdestä. Kangas kangastukusta.

Hevoset leikattu samasta kankaasta, josta tein aiemmin omille tytöille tunikat. Tarkkana sai olla kun hevosia aplikoi. Paljettinauhalla yhdistin hevoset samaan "kuvaan".

Ja paljeteita vielä hihansuihin.

Mukava oli kuulla, että yöppäri oli kummitytölle mieluisa.

Toiselle neidille niiskuneitiä.

128cm kaava taas Käsityölehdestä. Oon kovasti aikonu tilata Ottobren, kun pääasiassa tulee lapsille ommeltua ja siitä löytyy kerralla monta kaavaa, mutta vielä en oo saanu aikaseksi. Ja tänään kun kauppasi edullisesti Käsityölehteä puhelimessa, sorruin taas tilaamaan :). Mutta ehkä se Ottobrekin vielä joskus postilaatikkoon kolahtaa. Lähikaupoista sitä kun ei löydy. Kankaat Kangastukusta.

Niiskuneidin kopsasin netistä. Punaiset on maalattu kangasvärillä ja mustat osat tehty vedenpitävällä tussilla.

Aplikointijuttuja ei oo juuri tullu tehtyä aiemmin, mutta tästähän on suunta vain eteenpäin! Mukavaa alkanutta vuotta lukijoille!