Koukussa koukkuamiseen

Näin etelänreissulla ystävälläni paljon virkattuja mattoja sekä koreja. Innostus tarttui myös minuun! Ensin en malttanut edes odottaa, että pääsen ostamaan matonkuteita, joten tein itse. Ruskeaoranssiin kohtaan asti on itse pilkottua. (Siinä hyvä vinkki, mihin käyttää trikoiden jämäpalat. On vaan aika työlästä se leikkaaminen.) Valkoinen ja tummanharmaa kude on Löytö-Palasta. Kude ei ole siellä halvimmasta päästä (n.10 e/kilo), mutta siellä suunnalla kun on ollut kulkua olen hakenut sitä samalla.

 Väriensä puolesta matto kuuluu ehdottomasti toiseen lasten huoneeseen.

 Ohje on omasta päästä ja haastavaa onkin se, mikä olisi sopiva silmukoiden lisäilymäärä. Pikkuisen meinaa reunat nousta ylös, mutta jospa se vähän tasaantuis eka pesun jälkeen. Yhden ohjeen otin eka kerralla kangaskaupasta mukaan "pitsiseen" mattoon. Se on tulossa nyt turkoosina ja tänään piti hakea siihen kudetta lisää. Vaan tahtoo olla ihan niin kuin kirjan luku - ei kannata montaa rullaa ostaa kerralla, että tulisi tehtyä jotakin muutakin. Meinaan on sen verran koukuttavaa kun alkuun pääsee :) Ja tulosta tulee nopeasti.


 Munapulma on iskenyt. Ei vaan ruokakauppoihin, vaan meille myös. Päinvastainen vain. Meillä niitä tahtoo kerääntyä jääkaappiin nopeampaa kuin ehditään käyttää. Yksi mihin niitä kulutin, on marengit. Makeita ja hyviä, mutta aikamoisia sokeri/energiapommeja.

 Saimme hankituksi terassille grillin. Ja lystiäkös se on nyt ruokaa laittaa, kun saa pihalla kokata ja nopeasti tulee herkullista. Mies on kyllä oikeastaan vasta tähän mennessä grillannut. Minä vähän hitaammin ajan itseni sisään tähän.

 Vaan syöminen sujuu ihan entisillä taidoilla, nam.

 Ihana kun vihertää! Tästä kuvastakin vihreys on jo lisääntynyt ja tuomi odottelee nupullaan kukkien aukeamista.

 Etelän penkissä kukkii vuorenkilpi ja kevätvuohenjuuri. Ja rikkakasveja pukkaa yhtä ahkerasti. Missä välissä niitä ehtisi kitkemään?! Vaatisi joskus koko penkin ylösnoston ja uudelleen laiton, mutta saa nähdä saako tämä mamma semmosta koskaan aikaseksi.

 Yksi aikonaan alulle pantu työ pääsi loppuun. Esikolle joskus leikatut shortsit ompelin tänään toiselle tyttärelle valmiiksi. Eipä siinä kauaa mennyt, mutta jäänyt mahdollisesti syksyn jo yllättäessä joskus kesken ja kukaan ei oo sitten tarvinu. No, nyt pääsivät käyttöön.

 Eikö ne esikoiset ole vähän lellareita, kun saavat usein jotakin uutta? Nyt huomasin, että juhlamekko oli käynyt vähän lyhkäiseksi ja ompelin kevätjuhlaan uuden. Kaava SK lehdestä 4/11. Koko 128cm. Jonkun verran kavensin, mutta ois saanu hoikkaselle tytölle vieläkin hieman kaventaa. Tokihan on tuollainen liehuvahelmainen malli, mutta kainaloista alaspäin silti vähän liian leveä. Ehkä on parin vuoden päästä passelimpi sille seuraavalle tyttöselle.

 Jos olis tuota joustavaa nauhaa ollu lilaa, niin olisin laittanu, mutta mentiin taas niillä, mitä laatikoista löytyi. Kangas kanadantädiltä, oranssi nauha kangastukusta, pitsi siskon hääpukukangastajämistä, ruusuista en muista mistä.

Sain Ritvalta haasteen. Siinä täytyy vastata 11 kysymykseen, keksiä itse 11 uutta kysymystä ja lähettää ne 11 uudelle vastaajalle.

Ritvan kysymykset olivat:
1. Mitä unelmoit lapsena haaveammatiksi ja toteutuiko toiveesi?
Pienenä kun jouduin olemaan itse sairaalassa, haaveilin silloin sairaanhoitajan ammatista. Sairaanhoitajaa minusta ei taida koskaan tulla. Opiskelin vaatetus- ja neulealan artesaaniksi ja tällä hetkellä haaveilen käsityönopettajan työstä tai omasta kangas/ompelu/sisustusputiikista. Ehkä sitten kun kasvan oikein isoksi.

2. Onko sinulla lemmikkieläimiä?
Perheellämme on neljä kanaa.

3. Asutko kaupungissa vai maalla?
Maalla. Kaupungissa asuin opiskeluaikana, mutta en osaisi asua enää. Maalla on kivaa :)

4. Mikä on lempielokuvasi? Entä kirjasi?
Ei ole lempielokuvaa. Kirjoista mainitsen Hietamiehen ja Mustosen sota-ajan kirjallisuuden.

5.Mistä esineestä et luopuisi koskaan?
Vihkisormuksestani.

6. Mikä on turhakkeesi?


Hmmm.. en tiedä ymmärsinkö kysymyksen oikein, mutta karkkia kuluu liikaa!

7. Keräätkö jotain?
Nyt aloin keräillä keittiön kaappien päälle kivoja purkkeja. Tasojen päälle kerääntyy kyllä kaikkea sinne kuulumatonta itsestäänkin.

8. Onko sinulla vielä tallella lapsuusystävä ja mitä hän sinulle merkitsee?
Tallella on ja ystäviä olemme edelleen. Heistä pari on lapsillamme kummeina.

9. Oletko seurallinen toisten kanssa viihtyjä vai nautitko enemmän yksinolosta?
Sekä että sopivassa suhteessa.

10. Mitä pelkäät eniten?
Pimeää.

11. Mistä olet kiitollinen?
Perheestäni.




Tässä tulee minun kysymykset:
1. Paljonko sinulla oli painoa elosi ensipäivänä?
2. Mukava muisto lapsuudesta?
3. Mikä on elämässäsi tärkeintä?
4. Mistä haaveilet?
5. Minkä valitsisit: verkkarit, farkut vai hameen?
6. Kotisi rakkain huonekalu?
7. Mitä sanoisit Suomen uudelle presidentille?
8. Mikä on paheesi?
9. Kuvaile asuinpaikkaasi
10. Mitä harrastat?
11. Kaunein paikka Suomessa?




Tämän haasteen heitän seuraaviin blogeihin: Sekasortoa, AHAA!, tuohikontti sekä Kukkapajalla ja omalla pihalla.

Kuvasuma purkautuu

En oo päässy hallintapaneeliin viime aikoina, siitä syystä blogissa on ollu hyvinki hiljaista. Nyt ongelma korjaantui, kun koneelle laitettiin firefox-selain. Sillä ei näytä olevan mitään ongelmaa, jipii!

Tässä tulee viime aikojen tuotoksia:

Jämäkankaista pussukka. Tähän voi laittaa puteleita kun lähtee matkalle.

Tyttö tuli eräänä päivänä koulusta innoissaan: "Äiti, määpä näytän sulle miten virkkaukseen voi laittaa helmiä!" Olin sillä kertaa oppilaan paikalla ja sitä hoksausta hyödynsin sitten nappikoruissa.

Lanka on pitsinvirkkauslankaa ja napit kirpparilta.

Itelle piti saada kevään väriset helmet. Näitä on vaan itestäkin hauska pujotella :)

Monessa lehdessä ja blogissakin on ollu virkattuja pyöreitä mattoja. Mulla ei sattunut olemaan matonkuteita, mutta sellaista piti lähtä väsäämään villalangasta sitten. Inspiraatio ei jää odottelemaan materiaalin hankkimista. Kuteista tehtyjä mattoja näin ystävällä viikonloppuna ja kyllä vaan nyt tuntuu, että pitäis saada hankittua ihan oikeaa materiaalia! Tuosta ekasta matosta tuli vähän kupruileva. Liikaa tuli lisäiltyä silmukoita. Jospa seuraava jo onnistuis vähän paremmin.

nappikoruille jatkoa:

Pipoja tuli tehtailtua muutama. Osa meni myyjäisiin ja jokaiselle ipanalle jätin yhden. Näitä on siitä kiva tehdä, kun ne tulee niin nopeasti. Kaavat on vapaalla kädellä itse leikattu.

Lasten piti saada nappikorut myös. Tässä eskarilaisen koru.

Ensimmäiset kukat sykähdyttää joka kevät yhtä paljon! Ja niitä pitää kuvata joka kerta uudelleen :). Krookukset on penkin ensimmäisiä kukkijoita.

Kanatkin on pääseet "kesälaitumille". Innoissaan kuoputtivat maata, vaikka siellä ei paljon ruokaa viel kasvakaan.

Tälle keväälle läheinen pikkujoki tulvi enemmän kuin kertaakaan tässä asumisen aikana. Veden ollessa korkeimmilllaan ei tullu otettua kuvia, mutta tuonne meidän taloa kohti vettä oli pellon puoliväliin.

Ja tässäkin vesi peitti näkyvän tieosuuden kokonaan. Enää siitä ei autollakaan oikein ajettu, kun vesi oli korkeimmillaan. Meidän ei tosin tarvinu yli yrittääkään kun kotikuja on aiemmin.

Aiemmin oli kuvaa entisestä työhuoneesta, joka oli muutettu lasten huoneeksi. Tässä nyt sitten kuvaa yhdistetystä kirjastosta ja työhuoneesta. Eli edelleen on onneksi se paikka, missä niitä ompeluksia surruutella.

Tässä sit mies tekee piirustushommia ja minä tietty päivittelen tätä blogia :)

Oon miettiny, että vois jotain keräillä keittiön kaappien päälle ja kun sisko lahjoitti nuo purnukat, asetin ne sinne. Joten keräiltäköön nyt sinne kaikkia kivoja purkkeja. Ompahan sitten joulun aikaan namusille piilopaikkoja.

Eskarilaisella oli vappunaamiaiset koulussa. Ompelin hälle Pepin mekon. Tämä on ihan oman mielikuvituksen tuotetta, mutta tältä sen minun mielestä kuuluisi näyttää. Kaava on 1/12 Ottobrestä, Postcard. Kaava on tunikalle, mutta pidensin koon 128cm helmaa mekkopituuteen. Kankaat on kanadan tädiltä ja napit äidiltä vanhasta kaupasta. Malli on sen verran kiva, että vois tehdä jonku kesämekon samalla kaavalla. Taskuista varsinkin tykkään <3.

Nappikoruille jatkoa, tässä hyödynsin pylväsvirkkausta:

Ja kun tytöt oli saaneet korunsa, jotain piti myös pojalle keksiä. Tämä kulunut ja nuhjaantunut ja pinttynyt lehmä on hänen rakkain lelunsa. Joten oikeutetusti lehmälle (jota pennuksikin kutsutaan) tehtiin rautalangasta ja napeista kaulapanta sekä talutushihna. Nyt on siis kaikki lapset tyytyväisiä.

Oon jonkin aikaa haaveillu liitutaulua keittiöön. Sellaisen sopivan löysin sisustuscarenasta. Lähinnä sisustuselementiksi sen tahdoin, mutta voihan siihen kirjoittaa toiselle viestejä tai rustata päivän menun.

Vielä muutamia kukkaiskuvia. Viime keväänä kun ruukussa olleet narsissit kuihtui, kaivoin niille sopivan kuopan kukkapenkkiin ja istutin siihen. Nyt vasta kun siskolle kehuin, miten hyvin ne narsissit kukkii, kuulin että sipulit ois pitäny antaa olla kesän yli jossain kuivassa ehkä viileässä paikassa. No, eipä vaan menny ihan oppien mukaan, mutta kukkivat silti. Ja nätisti kukkivatkin :)

Ja tietävät voivat kertoa, mitä kukkia nämä siniset olikaan. Kevättähtiä kenties? Vai oliko siitä jo viime keväänä puhetta? :)

tilannekatsaus :)

Tältä näytti tuoli syksyllä kun menin sitä entisöimään:

Nyt oon päässy siihen vaiheeseen, että kaikki osat on pohjamaalattuna.

Autossa kuskatessa tuoli haisi alkuun jonkin verran homeelta. Sitä on säilytetty kylmässä, joten lähinnä varmaan siitä johtuu, mutta varalta lakkasin käsinojien lastulevypinnan, ettei haihu ilmaan uudessa kodissa mitään homeitiöitä. Syvennykseen tulee vielä levyn päälle vanua ja harmaa kangas.

Istuinosassa lastulevyt otin pois ja laitoin tilalle mäntyliimalevyä. Sitä kun tallista löytyy vino pino.

Selkänojan takaosaan tulee myös vanu ja kangas. Istuinosaan tulee vaahtomuovista pehmusteet, joiden päälle ompelen irrotettavat päälliset.

Mukavassa vaiheessa alkaa olemaan. Ehkä tästä vielä tuoli saadaan :)

työhuoneesta lasten huoneeksi

Kuvat tulee aikajärjestyksessä, joten ensin tämä pesuhuoneen ovi. Se on ollu käsittelemättä vielä ja siinä on näkyny kyllä hyvin lasten sormenjäljet.

Yks ilta rupesin tekemään asialle sit jotain. Oli tarkoitus laittaa siihen samaa hiilen sävyistä saunasuojaa, kuin listoissakin... mutta entinen oli jo vanhentunut niin, ettei sitä voinut käyttää. Kaapista löytyi suojaa kuitenkin harmaana, niin käytin sitä.

Nyt ei enää tahmatassujen jäljet erotu niin pahasti ovesta. Vielä pitäis karmit joskus sillä mustalla käsitellä.

Täällä on juhlittu isompien synttäreitä. Täyttävät samassa kuussa, joten kakkuja on äiti yrittänyt lasten toiveiden mukaan väsätä. Esikoisen toive oli saaha kakkuun joko persikkaa tai kiiviä keskelle ja reunalle suklaata. Ei kovin pahat vaatimukset siis.

Kakku syntyi aika näppärästi. Tein koristeeksi vielä sokerimassasta kukkia ja reunalla on alareunalla on autokarkkeja.

Poika sit halusi kakkuunsa Aku Ankan. Siinä riitti vähän enempi haastetta. Etittiin netistä mieluinen Akun kuva ja tulostettiin paperille. Leikkasin paperista eri värit erilleen. Kaulin marsipaanista levyn jolle asettelin kaavan ja leikkasin veitsellä sen reunoja pitkin. Valkoinen on sokerimassaa. Hieman kötöstys siitä tuli, mutta ehkä siitä jotain yhdennäköisyyttäkin löytyy. Akun alla oleva kermavaahto on värjätty elintarvikevärillä.

Alko tuntua, että lapsille pitäis luovuttaa toinenkin huone. Joten työhuoneesta tehtiin isompien lasten huone. Hiihtoloma oli siihen sopiva sauma, kun halusin siellä vähän maalailla. Äimäraution K-raudasta löytyi numerotapetti, joka toimi inspiraationa. Huone oli alunperin kokonaan valkoinen. Yksi seinä tapetoitiin kyseisellä numerotapetilla (siis mies tapetoi). Ja maalasi loput seinät harmaalla maalilla. Mulle jäi sitten "koristeluosuus". Tein ylijäämätapetista sabluunat ja niiden avulla tuputtelin numeroita seinään.

Mummolasta saatiin vanha kokopuinen kirjoituspöytä, joka myöskin saa joskus myöhemmin ehkä jonkinlaisen käsittelyn. Kaapissa oli oottamassa tuo liitutaulu, joka pääsi nyt seinälle.

Ikkunaseinä on sitä tapettia.

Ja tässä lähikuvaa:

Seinälle pääsivät myös muutama vuosi sitten kirpparilta ostetut taulut. Huone on ollut sen puoltoista vuotta ilman verhotankoja ja nekin sai mies viimein paikalleen. Verhoja huone odottelee vielä..

Halpa-Hallissa käydessä iskin silmäni sisustustarraan. Olin ajatellut jo aiemmin, että haluan tuohon aukkojen ylle jonku tekstin ja sellainen siinä nyt seisoo :).

Lapset kyseli, että mitä siinä lukee ja ne pari päivää tekstin laittamisen jälkeen hokivat koko ajan: " Koti on siellä missä sydän on."

Yks pussilakana on syntynyt lisää. (anteeksi epäselvä kuva)

Lakana suljetaan neppareilla, joten ei pääse peitto karkaamaan.

Mukavaa pääsiäisen aikaa joka kotiin!