Lähdin yhtenä iltana kävelylle kamera kaulassa. Luonnosta löytää kivoja juttuja, joskus yllättäviäkin. Siellä rauhottuu ja saa antaa ajatusten juosta.
Hämärässä metsässä on hieman jännittävääkin. Lehahtaako puusta lentoon pöllö vai kurkkaako jostakin kolosta kettu...
Joen varrella on vielä näkyvissä tulvan merkit. Joenvarsikasvillisuus on taipunut veden syleilystä.
"..Ja usein ajatukset on mulla samat näin, oi taivaan tähti sama on sun virkas.."
Mikähän tuolla puun kolossa asustaa..?
Mukavia luontohetkiä itse kullekin!
