26. helmikuuta 2012

Piiitkä postaus

Näitä kuvia vaan kertyy kameraan ja koneelle, eikä saa päivitettyä.

Taannoin Oulun reissulla etsin meille avainkaappia. Kaappia en kuitenkaan löytänyt, mutta löysin naulakon. Kahden välillä mietin valintaa, mutta raha ratkaisi. Tämä oli puolet halvempi kuin se toinen... joka olisi ollut hitusen hienompi. Miten se onkin aina niin, että se mieleisempi maksaisi enemmän. Mutta kyllä mä tästäkin tykkään:


Noihin lokeroihin vois vielä kirjoitella, mitkä avaimet kuuluu mihinki koukkuun.











Neiti kaksivuotias sai mummulasta vanhan sängyn, jossa olen itsekin pienenä nukkunut. Siihen halusin tehdä päiväpeiton... ja taas penkomaan kangashyllyjä, mitä niistä löytyis. Suurin osa on kanadan tädiltä. Siniraidallinen Ottobrestä ja lila Eurokankaasta.




Tyyli oli taas samaa, omaa. Suunnittelu tapahtui työn edetessä, voisko sanoa intuitiolla. Seassa on yksi isompi tilkku, johon aplikoin kukan.




Välissä on lämpövanu (Kangastukusta) ja lopuksi tikkailin peittoa käsin villalangalla. Työlästä se oli, mutta kivan näköistä. Vastaavasti ois passannu, joku paksumpi puuvillalanka, mutta sopivaa ei löytynyt kaapeista.




Peittoa piti vielä kuvailla paikallensa.




Toinen puoli yksiväristä lilaa, jossa näkyy tikkaukset ja solmutkin, mutta sitä puoltahan ei yleensä katella.








Huomasin kummipojan synttärit vähän viime tipassa ja täällä kun ei noita kauppoja ole valita asti, niin pihalapion kaveriksi pakettiin ompelin housut. Kankaita oli sen verran naftisti, että yksivärisiä en saanut tehtyä. Kaava on 104cm Pipe Leg uusimmasta Ottobrestä. Taskuhärpäkkeet jätin pois, aplikoin etupuolelle tähden ja laitoin lahkeensuihin sekä vyötärölle resorin. Näitä vois tehdä omillekin muksuille.












Eskarilainen neiti meinas, että Runebergin päiväksi pitää tehdä runebergintorttuja, joten päivää juhlistettiin asiaankuuluvalla tavalla :).




Pojalla on Ikean peitto, johon ei löydy lakanoita normikaupasta. Kanadan tädin kankaita taas vähensin ja tein siihen pussilakanan sekä tyynyliinan.




Mulla on aikoinaan ollu paha tapa, että töitä jäi keskeneräisiksi. Ja niitä roikkuu ompelukorissa vieläkin. Välillä pitää tehdä niitäkin valmiiksi. Tässä yks koristetyynyliina pääsi käyttöön.
















Me saatiin aikoinaan häälahjaksi keittiötaulu. Eka asunnossa se oli seinällä, mutta muissa se ei oo oikein passannu. Nyt sen joku aika sitten laitoin seinälle... mutta. Liian pieneltä se siinä näytti.




...tilalle pääsi se vanha koulutyö eteisestä ja heti näyttää paremmalta. Muutenkin tuo seinän väri on alkanu kiusaamaan mua. Sillon kun rakennettiin, seinästä piti tulla keltainen. Mutta rautakauppias oli sekoittanut kahden huoneen maalipurkkien kannet. Ja siitä tulikin beige. Ja maalipurkeissa oltiin lopen niin sekasi itekin, että vaikka asiaa yritettiin korjata niin keltaista seinästä ei saatu. Siinä mahtaa olla molempia värejä sekaisin. Ja nyt mä haaveilen siihen jotain pastellin siniturkoosia...